Innostuin suorittamamaan laukussani kevätsiivousta ja joka kourallisella nousee koruja… ihania koruja…
Jokunen vuosi sitten ajelin linja-autolla Tampereelta kohti Pohjammaata. Huomioni kiinnittyi edessäni istuvan tytön korvakoruihin jotka hohtivat hienon vihreinä kevätvalossa ja heijastivat väriään milloin tytön ihoon, milloin takinkaulukseen. Toisin kuin ehkä nyt, en saanut suutani auki kysyäkseni mistä hän oli korvakorunsa hankkinut. Arvelin niiden olevan peräisin ulkomailta, mieleeni nousi jostain syystä Meksiko. Jäin linja-autosta, yllätyksekseni hiukan haikeana kun korvikset jatkoivat matkaansa ties minne.
Muutama vuosi sitten selailin nettiä etsiessäni syntymäpäivälahjaa ystävälleni. Jollain salaperäisellä tavalla huomasin joutuneeni Netuniikin verkkokauppaan ja sieltä minulle vilkuttivat valoaan pienet Aurinkokorut! Tuntui kuin olisin löytänyt aarteen laatikosta jonka olen penkonut moneen kertaan!
Nämä turkoosit ihanuudet ovat olleet miltei tauotta käytössä sen jälkeen kun ne kotiutuivat luokseni. Kaulakoruun kuuluva nahkanauha mureni jo aikaa sitten. Sakaroiden patina on hukkumassa ja niistä kuultaa läpi messinginvärinen metalli. Korvakorujen koukut ovat ohentuneet puoleen siltä kohdalta missä aurinko keikkuu. Olin jo jättämässä korut vähemmälle käytölle kunnes keksin kysyä korujen tekijältä Tuula Pajulta voisiko metalliosat patinoida uudestaan ja koukut vaihtaa. Ja kyllä se onnistuu! Korut ovat lähdössä ensi viikolla huoltoon ja odotan innolla että ne palautuvat taas takaisin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti