Kissalan veljekset

Tämä villainen riehuliinikaksikko saa kenet tahansa hyvälle tuulelle! Huopasesta kudotut käsikissat ja muut Outi Asikaisen luomat vekkulit hahmot mahtuvat mukavasti kesämatkalaukkuun ja mukaan moneen seikkailuun. Ensimmäinen seikkailuretki kannattaa tehdä Tampereen tallipihalle heinäkuun aikana, josta löydät Outin käsinukkehahmoja lisää.

Aurinko saapui

Aurinkokorut palautuivat jo jokin aika sitten patinointikylvystä ja ovat yhtä kauniit kuin uutena! Kiitos Tuula Paju nopeasta toimituksesta, korut pääsevät taas valaisemaan päivää!

Cottage garden

Lämmin kevätilma inspiroi minut kattamaan aamupalan terassille. Tunnelmaa kruunasi uudet kesäkukkaistutukset ja amppeleihin istutetut mansikat. Kattausta kruunasi tämä hieno saarnista ja pähkinästä tehty tarjoilualusta. Lämpimät teepannut houkuttelivat tarjoilualustan öljytystä pinnasta hauskan, hiukan sitruunaisen tuoksun. Kauniisti viimeistellyt pähkinäpuiset jalat nostivat alustan pöydän pinnasta ylös ja pöytäliinan öljyyntymistä ei tarvinnut miettiä. Aamun fiilikset olivat suoraan kuin englannin maaseudulta.
Tämän n. 25 x 25 cm kokoisen tarjoilualustan on tehnyt tamperelainen Kimmo Lammintausta.
Kiitokset Mansen suuntaan silmää ja kättä ilahduttavasta kattaustuotteesta!

Tuoreita ideoita kevätsateessa

Lueskelin Jussi T. Kosken ja Saku Tuomisen kirjaa Kuinka ideat syntyvät. Kirja käsittelee luovuutta, taitoa synnyttää uusia ideoita. Luovuutta voi harjoittaa samalla tavalla kuin mitä muutakin tahansa taitoa.

Jotkut tekemistäni piirroksista joutuvat suoraan kierrätykseen. Toiset taas tuntuvat hyvinkin valmiilta tai käyttökelpoisilta ja jemmaan ne talteen antaakseni niitä ystävilleni tai kehitelläkseni niitä myöhemmin. Samoin voi tehdä myös uusille ajatuksille, ne eivät välttämättä ole helmiä syntyessään mutta myöhemmin oikealla hetkellä niistä voi syntyä oikeita timantteja. Mutta uusia ajatuksia ei olekaan vaan niin helppo myöhemmin muistaa jos niitä ei ole tallessa missään!

Tämä lyyli alkaa nyt kantaa mukanaan muistikirjaa, johon voi kirjoitella ja piirrellä ideasiemeniä. Susanne Hamarin Think Today! muistikirja suojelee varmasti kaikkia ajatusaarteitani. Suuri osa uusista ideoista on vanhojen, jo olemassa olevien asioiden yhdistelemistä uudella tavalla. Sama toteutuu myös Susannen muistikirjassa, tämäkin on kierrätystuotteista tehty!

Kevätpäivä ja iloinen 20-luku

Ihanan aurinkoisen ja hurjan lämpimän kevätpäivän kunniaksi vetäisin päälle oikein kesämekon. Illemmalla on tiedossa kevätpiknik kaverin puutarhaterassilla.

Lyylin laukusta löytyy korut tilanteeseen kuin tilanteeseen ja päädyin näihin ihaniin Elise Mäkisen helmistä tehtyihin vintagekoruihin! Korvakorut ovat aivan herkulliset, kupari ja vaalea viininpunainen vievät ajatukset hämäriin salonkeihin ja pehmeästi valaiseviin kristallilamppuihin. Kaulakoruun toivoisin lisää mittaa, tämä ei ihan ylty polviin saakka ;).

Tästä juhlatunnelmasta puuttuu enää taustalta soiva charleston ja lasillinen skumppaa! Iloista lauantai-iltaa!

Tumma kaunotar

Tänään laukun sivutaskusta osui käteeni pieni tummansininen taftipussukka. Sen sisältä löytyi tumma kaunotar. Tämän lamppuhelmikorun luonne paljastui vasta lähemmässä tarkastelussa. Sen kyljet ovat tummanruskeat ja valossa siitä löytyy salaperäinen häivähdys vihreää. Kun helmeä katsoo alhaaltapäin, kulkee sen läpi valo hienosti.
Ketju on patinoitua hopeaa ja punosmallin nimi on piina. Piina… ihastuin tähän koruun tavattomasti. Äkkiseltään koru näyttää vaitonaiselta mutta siinä on jotain mystistä ja myyttistä. Korun tekijä Niina Mansikkaviita on nimennyt korun Viikinkikoruksi ja jotain vuosisatojen takaista tässä korussa todella on!
Kaulassa koru tuntuu mukavalta, puuvillanauha on pehmeä ja huomaamaton mutta vahva hopeapunos ja helmet tekevät koruun mukavasti painoa, pidän siitä tunteesta että tunnen korun ihollani sen olematta silti raskas. Tämä koru voisi lähteä kaulassani vaikka ajokauden avajaisiin, se sopii hyvin kimppaan tumman paidan ja nahkarotsin kanssa.

Auringonpaistetta ja pohjoistuulta

Innostuin suorittamamaan laukussani kevätsiivousta ja joka kourallisella nousee koruja… ihania koruja…
Jokunen vuosi sitten ajelin linja-autolla Tampereelta kohti Pohjammaata. Huomioni kiinnittyi edessäni istuvan tytön korvakoruihin jotka hohtivat hienon vihreinä kevätvalossa ja heijastivat väriään milloin tytön ihoon, milloin takinkaulukseen. Toisin kuin ehkä nyt, en saanut suutani auki kysyäkseni mistä hän oli korvakorunsa hankkinut. Arvelin niiden olevan peräisin ulkomailta, mieleeni nousi jostain syystä Meksiko. Jäin linja-autosta, yllätyksekseni hiukan haikeana kun korvikset jatkoivat matkaansa ties minne.

Muutama vuosi sitten selailin nettiä etsiessäni syntymäpäivälahjaa ystävälleni. Jollain salaperäisellä tavalla huomasin joutuneeni Netuniikin verkkokauppaan ja sieltä minulle vilkuttivat valoaan pienet Aurinkokorut! Tuntui kuin olisin löytänyt aarteen laatikosta jonka olen penkonut moneen kertaan!


Nämä turkoosit ihanuudet ovat olleet miltei tauotta käytössä sen jälkeen kun ne kotiutuivat luokseni. Kaulakoruun kuuluva nahkanauha mureni jo aikaa sitten. Sakaroiden patina on hukkumassa ja niistä kuultaa läpi messinginvärinen metalli. Korvakorujen koukut ovat ohentuneet puoleen siltä kohdalta missä aurinko keikkuu. Olin jo jättämässä korut vähemmälle käytölle kunnes keksin kysyä korujen tekijältä Tuula Pajulta voisiko metalliosat patinoida uudestaan ja koukut vaihtaa. Ja kyllä se onnistuu! Korut ovat lähdössä ensi viikolla huoltoon ja odotan innolla että ne palautuvat taas takaisin!